“Kapteeni ei laskeudu Thaimaahan ennen kuin pikkupojat on syöny aamiaisen”

Unia lentokoneessa

Unia lentokoneessa

Perillä hymyilyttää

Perillä hymyilyttää

Lautalla oli pieni kauppa, josta löytyi sipsejä väsyneille matkaajille.

Lautalla oli pieni kauppa, josta löytyi sipsejä väsyneille matkaajille.

Lasten kanssa lentokenttien vaivattomuuteen on vielä matkaa.

Yllättävän haastavaa on esimerkiksi pitää sylissä vauvaa, olalla matkatavaroita ja samalla koittaa kaivaa passeja ja lähtöselvityslipukkeita. Onneksi isommat tytöt ovat jo taitavia sylittelijöitä vauvalle.

Arvostusta saa Aasian kulttuuri, jossa pienten lasten kanssa matkustajat saa etuoikeuksia. Koneeseen pääsee ennen kultakorttilaisia ja turvatarkastusjonoissa on omat “priority line”:t. Näin lapsettomatkin viihtyy paremmin.

Koko lähtöpäivä oli meillä tiukasti ohjelmoitu. Tyttärillä oli tanssiryhmien pääsykokeet. Toisella aamupäivästä ja toisella iltapäivästä. Siksi puolet perheestä tuli lentokentälle suoraan tanssisalilta.

Lähtöselvitysautomaatti kovasti meinasi, että meidän perhe voi laittaa vain pari matkatavaraa ruumaan. Selvittely vei sen verran aikaa, että portille piti mennä melkein juosten. Onneksi meidän insuliinien kuljetusviritys (lääkekuljetuskylmäsäiliö ängetty kylmälaukkuun) ja vauvanruoka-arsenaali meni turvatarkastuksesta läpi mukisematta.

Lomafiilis kuitenkin alkoi, kun koneeseen noustessa aurinko paistoi ja mitään tärkeää ei huomattu unohtuneeksi.

 

Melkein kymmenen tunnin lentomatka sujui yllättävän hyvin. Vauva taisteli koko iltapäivän ja illan muutaman minuutin torkahduksella. Mutta oli väsymykseen nähden yllättävän hyväntuulinen tai jopa hyperaktiivinen. Viihdekeskus piti huolen koululaisten ajankulusta.

Huvitusta herätti takana istuvan perheen sanailut. Ihan lennon aluksi kyseltiin lentoemoilta mahdollisuutta tavata lentokapteenia, joka oli pojan suuri idoli. Valojen sammuessa pojan nukkumaanlaitossa oli suunnitelma A jo selvästi käytetty, kun kuului perheen isän tiukkaääninen sanailu pojalle, että jos ei nyt ruveta nukkumaan, niin kapteeni tulee ja on niin pelottava, että isäkin lähtee karkuun. Poika sai tästä paniikin. Suunnitelma C toimi sittenkin paremmin. Isä vakuutteli, että ei se kapteeni tule, mutta kapteenille pitää antaa lehtorauha, jotta se jaksaa tavata pojan sitten perillä.

Aamupala tuotti pojalle sekin hieman haasteita, kun takaa kuului, ettei Kapteeni laskeudu ennen kuin pienet pojatkin on syönyt aamupalan…

Yöunet olivat aikaerosta johtuen vain muutaman tunnin, joten kaikilla oli väsy koneen laskeuduttua Bankokiin. Matka kuitenkin jatkui. Ensin tunnin bussimatka toiselle lentokentälle, reilu 5 tunnin odottelu, tunnin lento, reilu tunnin automatka, 1,5 tunnin lauttamatka ja puolen tunnin automatka.

Pinna oli jokaisella jossain kohtaa hiukan normaalia kireämpi, mutta siitä huolimatta hymy oli herkässä, kun päästiin perille jo pimeän tultua.

Matkarypistyksen aikana verensokeritkin pysyi melkein hallussa, vain pari mittausta yli 8, mutta aikaero aiheuttaa omat haasteensa iltaisin ja aamuisin pistettävään Levemir-insuliinin annosteluun.

Jääkaappi-insuliinien kuljetus olikin sitten oma agendassa. Onneksi Thaimaalaiset ovat tunnettuja ystävällisyydestään. Jo Thaimaaseen päästyä kylmälaukun vesisäiliöt oli vettä. Sisällä olevan lääkelaukun lämpötilaa oli vaikea arvioida. Tilannetta lähdettiin varmistamaan pyytämällä lounaskahvilasta jäätä, joka käärittiin foliolla ja roudarilla kylmälaukun ympärille ja ujutettiin laukun sisään. Sama uusittiin lautan satamassa. Koko matka kesti yhteensä melkein vuorokauden ja hotellille päästyä insuliinit tuntui selvästi kylmiltä!

Tallennettu kategorioihin Aasia | Jätä kommentti

Pakkailuja pakkailuja

Ensi sunnuntaina on lähdön paikka ja vajaa viikko aikaa viimeistellä pakkaukset.

Tavarat pakataan kahteen rinkkaan (aikuiset) ja kahteen Haglöfsin Tight Medium-reppuun (juniorit). Kauan sitten reissusta haaveiltaessa ajateltiin, että reissuun lähdetään sitten, kun lapset kantavat omat tavaransa. Kolmonen (ja diabetes) hieman sotkivat kuvioita, mutta vanhempien tyttöjen on  tarkoitus pakata vain sen verran tavaraa kuin jaksavat kantaa. Diabetestarvikevarasto toki pakataan vanhempien rinkkaan.

Koska luottamus Finnairin kykyyn toimittaa matkatavarat Bankokiin saakka on vajavainen, niin käsimatkatavaroihin (toiseen reppuun) pakataan matkalla tarvittavien kamojen lisäksi kaikkien uikkarit, hammasharjat ja vähän vaatteita. Lisäksi diabetestarvikkeet reiluksi viikoksi.

Vauvatavaran määrä tuntuu paisuvan jatkuvasti. Vaatteet vievät maltillisesti tilaa, vaikka reppuun pääsee neljä normaalia vaatekertaa. Mukaan pakattiin lähinnä ohuita pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita, jottei aurinkorasvoja tarvitsisi pahemmin käyttää. UV-suojavaatteet ja hellehattu löytyivät äitiysloman alkaessa marraskuussa ale-korista ja aurinkolasit Sembaloista. Uusia vaatehankintoja ei muuten lähdetty tekemään, kun reissussa vaatteet kuluvat normaalia nopeammin, joten isosiskoilta perityt vaatteet täyttää tehtävänsä.

image

Isoin hankinta oli nettikaupasta ostettu hyttysverkolla ja UV-suojakankaalla varustettu Deryan-matkasänky, joka on ennemminkin “teltta”, josta myös isommat tytöt innostuivat. Sänky mahtuu säädyllisen kokoiseen kiekonmuotoiseen kassiin.

Hankintaa pohdittiin pitkään ja vaihtoehtona oli jonkinlainen isompi aurinkovarjo tai -suoja. Hankinta tehtiin siis pääosin rantaelämää varten aurinkosuojaksi ja suojaamaan Dengue-kuumetta levittäviltä päivähyttysiltä. Sänky saattaa päätyä myös yökäyttöön, mutta toistaiseksi vauva nukahtaa vain äidin kylkeen.

image

Koska joissain tilanteissa kasvot ja kädet saattavat kuitenkin joutua aurinkoon pidemmäksi aikaa, hankittiin Rohonjuuresta Acorelle-aurinkorasvaa, joka ei sisällä kemikaalisia UV-filttereitä. Näin myrkkyjä ja estrogeeniä pääsee pieneen ihmiseen niin vähän kuin vain mahdollista. Suojausteho perustuu ihon pinnalle jääviin “hileisiin”, jotka heijastavat auringon säteet pois.

“Uusi” hankinta oli myös vauva-kokoinen Parapum-kantoreppu. Malesian matkaa varten ostimme kymmenen vuotta sitten kyseisen repun taaperomallin, mutta se oli vauvalle vielä liian iso. Reppu löytyi parilla kympillä Tori.fi:stä. Uutena sen saa noin 60€, mutta koska reput on todella pitkäikäisiä, niin meidän tarpeisiin käytetty toimii hyvin.

Malli oli ns. vanhempaa mallia, jossa ei ollut nukkuvalle vauvalle päätukea. Se ommeltiin itse ruskeasta eläinfroteesta. Siitä tuli itseasiassa joustavuuden ansiosta parempi kuin oikeasta tuesta. Tänään Johto Cafen aurinkoisella terassilla reppua ja päätukea oli mukava testailla.

image

Vaippoja lähtee mukaan puolipakettia kertakäyttöisiä, sekä viisi harsovaippaa ja itsetehty vaippakuori. Aasiassa vauvat ovat länsimaalaisen mittakaavan mukaan ruipeloita, eikä vaippoja pahemmin käytetä, kun lapsi oppii kävelemään. Siksi vaippoja voi olla vaikea saada riittävän isossa koossa, ja ne on hinnoiteltu turisteja varten. Auringossa harsot kuivuvat nopeasti, joten ne ovat kuoren kanssa hyvä lisä vaippailuun. Kotioloissakaan kestovaippa ei oikein riitä yöksi, joten vähintään yöllä kertakäyttövaipat tulevat tarpeeseen. Lisäksi hulluiltapäuviltä hamsrattuja peppupyyhkeet ovat käteviä likaisissa vessoissa, lentokentillä ja bussimatkoilla.

Vauvan ruokaa on pakattu mukaan reilun viikon satsi. Tarkoitus on syöttää vauvalle myös paikallista “purkkiruokaa” ja paljon kuorittavia hedelmiä ja vihanneksia. Koska vauva vasta aloittelee kiinteitä, niin suomalaisille eksoottiset maut tuskin aiheuttavat kovin paljoa haasteita. On kuitenkin kiva, että vauva tottuu myös Suomessa tyypillisiin puuroihin, omenaan jne.

 

 

Tallennettu kategorioihin Lapset, Suunnittelu | 2 kommenttia

Kun “sit ku” -ajattelun lopettaa

Unelma pidemmästä reppureissumatkasta on elänyt jo kauan.

Miten ihmeessä sitä niin helposti vajoaa sellaiseen “sit ku” ja “eihän” moodiin?

Sit ku lapset on isoja, ku töissä ei oo kiireitä ja saa järjestettyä pidemmän loman.

Eihän vauvan kanssa voi reppureissata, eikä diabeetikkolapsen insuliinit säily ilman jääkaappia.

Meidän tekosyyt matkalle loppuivat hieman yllättävässä saumassa. Rupesimme miettimään reissua, kun kolmas lapsi oli tuloillaan kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Ensimmäiset lentoliput varattiin jo ennen kuin lapsella oli nimeä.

Päätös kolmannesta lapsesta oli meille iso, koska elämä kahden koululaisen kanssa oli vaivatonta. Jutut töiden ja perheen yhteensovittamisesta toivat muistoihin hikikarpalot ennen viittä, kun työmatkaliikenne jumittaa samalla, kun päiväkoti on sulkemassa ovensa. Ja sen, kun “omalla hakuvuorolla” klo 16.30 kalenterikutsuihin täytyi laittaa pahoitteleva vastaus, että onnistuukohan osallistuminen puhelimitse.

Varmasti hyppy tuntemattomaan kolmannen lapsen kohdalla avasi myös pohdinnan, että mitä muuta me ollaan jätetty tekemättä. Tavallaan päätös reissusta oli kuitenkin paljon pienempi kuin päätös lapsesta.

Vanhempainvapaat toivat myös hyvän mahdollisuuden olla yhtä aikaa hieman pidempään poissa töistä. Todennäköistä, että kansanviisaat puheillaan vanhempainvapaiden jakamisesta tavoittelevat hieman erilaista lopputulosta kuin mahdollisuutta raahata koko perhe Kaakkois-Aasiaan, mutta mainostettakoon, että myös se on mahdollista!

Lisähaasteen matkallemme tuo vanhimman tyttären noin kaksi vuotta sitten todettu tyypin 1 diabetes. Ne, joille tauti ei ole tuttu, niin yksinkertaistetusti lapsi selviää hengissä vain, kun ihon alle pistetään oikea annos insuliiniä jokaisen aterian yhteydessä. Insuliini taas menee pilalle yli 30 asteessa. Lisäksi se säilyy vain kuukauden yli 10 asteessa. Aasian maista insuliiniä saa hyvin heikosti, joten niin lääkkeet kuin pistotarvikkeetkin pitää raahata Suomesta. Siispä kahden kuukauden reissu vaatii normaalia enemmän suunnittelua.

Reissusta kuullessaan ihmiset ovat olleet kannustavia ja jotkut myös hämmentyneitä matkakohteen valinnasta. Kanariansaaria pidetään malliesimerkkinä lapsiperheen aurinkokohteesta ja varmasti ihan syystä, mutta lapset eivät ole mikään este tutkia maailmaa Euroopan ulkopuolelta. Etenkin vauvan kanssa reissaaminen tuntuu monesta rohkealta. Todellisuudessa diabetes tuo enemmän haasteita, mutta meille on tärkeää, että perhe ei jätä mitään tekemättä sairauden takia.

Tallennettu kategorioihin Aasia, Diabetes, Lapset, Suunnittelu, Vietnam | Avainsanoina , , | 3 kommenttia