Hoi Anin historiallinen kaupunki

Hoi An oli Vietnamin yksi parhaista kohteista. Historiallinen vanha kaupunki oli kaunis ja osan päivästä moottoriajoneuvoton. Vietnamissa hiljaisuutta osaa arvostaa.

Lue loppuun

Tallennettu kategorioihin Aasia | Jätä kommentti

by w4l3XzY3

by w4l3XzY3

Tallennettu kategorioihin Aasia, Vietnam | 1 kommentti

Täydellinen paikka vain olla ja nauttia

Mui Ne Beach. Kuvat puhukoon puolestaan.
image image image image

Tallennettu kategorioihin Aasia, Vietnam | Jätä kommentti

Ho Chi Minh Cityn elämää

 

Reissun ensimmäiset sateiset päivät Ho Chi Minh Cityssä

Reissun ensimmäiset sateiset päivät Ho Chi Minh Cityssä

Kambodzasta matka jatkui kohti Vietnamia. Rajamuodollisuudet olivat yllättävän sujuvat. Tällä kertaa matkustimme paremman bussiyhtiön bussilla, joten ilmastointi oli riittävä ja bussista löytyi toimiva ja yllättävän nopea wi-fi.

Söimme lounasta Kambodzan ja Vietnamin ”välissä” rajalla.
Bussin henkilökunta oli kerännyt kaikkien passit rajamuodollisuuksia varten. Ilmoituksen mukaan lounaspysähdys oli 30 minuuttia. Sillä välin bussi lähti levähdyspaikalta pois ja aiheutti pieniä jännityksen tunteita, kun 40 minuutinkaan jälkeen sitä ei näkynyt. Lopulta bussi tuli tunnin kuluttua takaisin ja pääsimme Virtnamin rajalle ja jatkamaan matkaa Ho Chi Minh Cittyyn.

Vietnamin talouden keskus osottautui villkaaksi ja äänekkääksi. Kaupungissa ei ollut Tuktukeja, mutta valtavasti moottoripyöriä. Katujen ylittäminen koko perheen kanssa tuntui hieman haastavalta, mutta paikallinen tapa auttaa. Toinen käsi nostetaan merkiksi, että aikoo kävellä tien yli pysähtymättä. Sitten kävellään rauhassa ja luotetaan, että mopot väistää.

Kiertelimme kaupungissa kävellen. Etukäteisodotuksiin nähden kaupunki oli yllättävänkin kompakti ja Kambodzaan verrattuna siellä oli jopa jalkakäytävät. Ho Chi Minh vaikutti olevan myös Bankokia siistimpi ja huolitellunpi kaupunki.

Lisäksi vierailimme ”propagandamuseossa”. Museoon on koottu Yhdysvaltojen ja Etelävietnamilaisten sotarikoksia. Vaikuttavimpia olivat valtavat valokuvanäyttelyt. Toki museon sanoman huomasi olevan aika värittynyttä, mutta etenkin valokuvat dioksiininyrkytyksen seurauksena syntyneistä epämuodostuneista lapsista koskettivat.

Kaupunkielämää on jatkunut kuitenkin niin monta päivää putkeen, joten seuraavaksi ajattelimme suunnata Mui Ne Beachille lepäämään.

Tallennettu kategorioihin Aasia, Vietnam | Jätä kommentti

Phnom Penh ja hirveä historia

Hello world!

Tallennettu kategorioihin Aasia | Jätä kommentti

”One dollar. Only one dollar.”

Ankor Wat, yksi maailman ihmeistä

Ankor Wat, yksi maailman ihmeistä

image imageBankokista matka jatkui kohti Kambodzaa. Bussilipun varaamisessa puhelimitse auttoi ystävällinen hotelliväki. Thaita puhuva ostaja auttaa usein saamaan edullisemman hinnan. Liput pystyi maksamaan missä vain 7-elevenissä. Vain yksi bussilinja ajaa samalla bussilla rajan yli. Liput ovat kohtuu hintavat (koko perheeltä reilu 3000 Bahtia), mutta bussi mukava ja henkilökunta avuliasta. Matka kesti rajanylityksineen melkein kymmenen tuntia. Lisäksi matka hotellilta bussiasemalle kesti reilun tunnin.

Kambodzan raja oli jo elämys. Thaimaan puolella kyltit olivat selkeät, mutta Kambodzan puolella tulvi erilaiset kaupustelijat, mutta epäselväksi jäi, missä passit ja e-visat tarkastettiin. Lopulta löytyi pieni, matala rakennus, joka tulvi ihmisiä. Prosessi oli kuitenkin yllättävän suoraviivainen. Kukaan viranomaisista ei pyytänyt edes lisärahaa, eikä ”VIP-palveluita” tarjottu. Kokonaisuudessaan bussimatka kesti reilu yhdeksän tuntia.

Haastetta matkaan tuli sitten toisaalta. Jo kukon laulun aikaan aamupalalla ensimmäinen lapsi oksensi. Toisen vuoro oli sitten bussissa. Onneksi tämä vatsapöpö päästi näin vähällä. Diabeetikolle mahasta ylösnouseva ruoka asettaa erityishaasteita. Insuliiniannos on kuitenkin pistetty koko annokselle. Lisäksi sairaana insuliini ei yleensä toimi normaalisti ja elimistö kerää itseensä rasvanpoltosta syntyneitä ketoaineita ja pahimmillaan vie sairaalaan, jossa ketoaineita koitetaan laskea. Tässäkin suhteessa selvisimme säikähdyksellä. Verensokeri säilyi normaaleissa rajoissa.

Ensimmäinen päivä Siem Reapissa käytettiin tutustuessa Ankorin muinaisiin temppeleihin. Lasten kanssa kuumana päivänä rajasimme tutkimusretkemme, mutta halukkaalle 1100- luvulla rakennettuja temppeleitä ja pääkaupungin raunioita on paljon.

Kävimme aamupäivällä maailman suurimmassa temppelissä Ankor Watissa, joka on yksi maailman ihmeistä. Iltapäivällä suuntasimme Indiana Jonesin jalanjäljissä Ankor Thomiin, jossa viidakko on vallannut temppelien raunioita. Viidakkorauniot olivat erikoisuudessaan päivän mielenkiintoisinta nähtävää. Retken lopuksi Tuk-Tuk-kuskimme kierrätti meitä vielä Khmerien muinaisessa pääkaupungissa.

Siem Reap elää turismista ja turistien rahoja kalastelee valtava joukko erilaisia myyjiä. Etenkin Ankor Thomin portilla oli paljon lapsimyyjiä, jotka hokevat englannksi ”only one dollar, one dollar”. Toiset ojentelevat leluja, toiset matkamuistoja, vesipulloja, viuhkoja… Erään lapsilauman kanssa rupesimne juttusille. Kerron, että emme osta mitään, koska haluamme lasten käyvän koulua. Yksi 13-vuotias tyttö puhui melko sujuvaa englantia ja kertoo opiskelevansa 6. luokalla, mutta juuri nyt on ”public holiday”. (Kouluissa toki on matkan varrella näkynyt lapsia).

Myöhemminkin kaikki tuntuu olevan kaupan yhdellä yhdysvaltain dollarilla (joka on rielin ohella käypää valuuttaa Kambodzassa). Varmaan ajattelevat, että se on sopivan pieni pyöreä raha länsimaalaisille. Kambodzalaiselle se on suuri raha. Melkein puolet keskimääräisestä päiväpalkasta. Ei siis ihme, että lapset ovat koulun sijasta myymässä krääsää dollarilla. Lapsilta ei saa kuitenkaan missään nimessä ostaa mitään. Lapsia autetaan parhaiten tekemällä ostoksia lapsia avustavien järjestöjen kaupoissa tai tekemällä lahjoituksia.

Seuraava päivä sujuu uima-altaalla rentoillen. Hotelli osoittautuu varsinaiseksi helmeksi ja varaamme lisäöitä. Jälleen kerran huokeimmat hinnat löytyvät netistä. Tosin hidas nettiyhteys asettaa melkoisia haasteita. Tutustemme Siem Reapin kaupunkiin, joka osoittautuu idylliseksi. Keskusta on ylllättävän siisti ja siellä on paljon mukavia edullisia ravintoloita.

Kuten temppeleillä, niin myös Siem Reapissa lapsilauma ympäröi valkoihoista. Keskustassa juttuna on jo Lonely Planetinkin kansiin päässyt maitohuijaus. Länsimaalaisia pyydetään ostamaan vauvalle apteekista maitojauhetta, toki kalleinta tuontimerkkiä. Paketti kuitenkin myöhemmin palautetaan apteekkiin ja osa rahoista saadaan takaisin. Vauvojen maitojauheet maksavat 5-10 dollaria, joten jo pari onnistunutta huijausta/ viikko saattaa tuottaa enemmän kuin toisen vanhemman työ.

Ensimmäisenä jaloissa on pyörimässä n. 6-vuotias poika. Ehkä vähän iso pakolliselle vauvojen maitoannokselle? Seuraavana ympärillä on kaksi teinityttöä, joilla on selässään alle vuoden ikäiset lapset. Hassulta tuntuu, että kaikki hokee samaa jo kirjankin kansiin päätynyttä huijausta. Rupeaa ärsyttämään ja tekee mieli tarjota ”sitä parasta maitoa” vauvoille, mutta kuten muuallakin Aasiassa on tärkeää antaa toisen säilyttää kasvonsa, joten yritämme kohteliaasti poikkelehtia pois paikalta.

Seuraavana päivänä saavuttuamme Tuk-Tukilla kaupunkiin sama 6-vuotias on onnistunut saamaan pari skottilaista (?) miestä vakuuttuneeksi maitojauheen tärkeydestä. Vedän toista miestä hihasta ja kerron huijauksesta. Poika hermostuu tästä ja tulee myöhemmin kujalla lyömään, onneksi 6-vuotiaan voimilla.

Uima-allasrentoilun ja kaupunkikävelyiden lisäksi täydennämme valuuttavarastoa ja hankimme bussiliput Phohn Pheniin. Bussilippujen osto sujuu sutjakkaasti, mutta luottokortti ja automaatti eivät toimi yhdessä. Hieman iskee jo hätä, kun kukkarossa on enää alle 20 dollaria. Automaatin vaihto onneksi pelastaa ongelmalta. Rahojen kanssa pelaaminen on muutenkin vähän haastavaa. Luottokortit käyvät vain Resorteissa ja bussiyhtiössä. Nelihenkisellä perheellä kuluu käteistä ruokaan melkoisesti, mutta mukana ei kannattaisi kantaa sellaista rahasummaa, jonka varastaminen harmittaisi liikaa. Lisäksi poliisi on Kambodzassa hyvin korruptoitunut, joten länsimaalaisen ei kannata odottaa palvelua ilman voitelua.

Seuraavaksi suuntaamme siis Phohn Pheniin, Kanbodzan pääkaupunkiin.

Tallennettu kategorioihin Aasia | Jätä kommentti

Bangkok ja taksikuskisäädöt

imageNeljä kokonaista päivää Bangkokissa hurahti vauhdilla. Aluksi tarkoituksena oli olla vain neljä yötä, mutta oleskelua pidennettiin vielä yhdellä yöllä. Aika kului shoppaillessa, Budha-temppeleissä, jokiristeilyllä ja muuten vain pyöriessä kaupungilla ja rentoutuen hotellin uima-altaalla.

Muutama eritasoinen ja erilainen ravintola oli poimittu etukäteen. Metropolitan Australialaisine kokeineen oli vähän kuin olisi syönyt Farangissa Farangin hinnoin.

imageTosin henkilökunta oli ystävällistä ja palvelu sellaista, mistä Suomessa ollaan kaukana. Vauvakin viihtyi syöttötuolissa, joten myöhäinen lounas sujui mukavasti. Lisäksi testissä oli ”Bangkokin paras Egyptiläinen”. Ruoka oli hyvää ja kohtuullisen edullista.

Japanilais-Thaimaalaiseen ravintolaan emme koskaan päässeet perille asti. Se sijaitsi China Townin uumenissa, jonne taksikuski ei löytänyt. Ajelimme pimeitä katuja pitkin vauvan huutaessa ja kuskin tuskastuessa, joten päätimme jaloitella ja koittaa toista taksia. Kukaan taksikuskeista ei tuntunut tietävän paikkaa. Ystävällinen paikallinen nainen auttoi saamaan taksin, jonka kuski vakuutti tietävänsä ravintolan vieressä olevan temppelin. Nälkäisinä kipusimme kyytiin vain todetaksemme hetken epävarmuuden jälkeen, että taksi lähti väärään suuntaan. Väsyneinä pimeässä kaupungissa luovutimme ja pyysimme kuskia viemään meidät hotellille ja illallinen löytyi naapurin Pizza Hutista. Että sellaisia ”ravintolaelämyksiä”.

Myöhemmin Moves-apsista näkyi, että kävimme ihan ravintolan naapurissa. Reissusta jäi kuitenkin mieleen muutama opetus. Ensiksi on hyvä itse tietää, mihin on menossa ja omistaa riittävän hyvä kartta määränpäästä. Toiseksi, navigaattorin kartat olisi hyvä ladata ja kolmanneksi vaikka diabeetikon kanssa on lähdössä ”vain ruokailemaan”, pitäisi evästä olla silti mukana. Onneksi harhaillessa verensokeri ei laskenut liikaa.

Thaimaassa on turismin off season ja siksi meitä on onnistanut saada upgrade etukäteen maksettuisiin huoneisiin niin Koh Samuilla ja Bangkokissa. Lapsirakkaita Thaimaalaisia saattaa pehmittää myös vaalea pyöreäposkinen vauva.

Bangkokin Zenith-hotelli ansaitsee lisäksi muutaman muun maininnan. Hotelli oli täysin muslimien kansoittama, mikä tuntui hassulta. Vähän kuin olisi olisi tipahtanut Riadiin Bangkokin sijasta. Erityisesti törmäsimme Omanilaisiin, joiden lapset viettivät aikaa uima-altaalla. Bangkok on iso terveysturismin kohde ja osa arabeista oli tullut Bangkokiin leikkaukseen. Burkha-asuiset naiset hieman pelottivat vauvaa, mutta myös hämmensivät aikuisia kertomalla olevansa kaupungissa äidin alapääleikkauksen takia….

Vieraat ja hotelli olivat kuitenkin mukavia. Kokolattiamatto oli ehkä vähän elähtänyt, mutta hotellin kohtuullisen hyvä kuntosali ja katon näköaloihin varustettu uima-allasalue sai meidän perheen viihtymään.

Ikimuistoisiin hetkiin kuuluu hotellin lähellä sijaitsevassa Libanonilaisravintolassa syöminen. Koko muun asiakaskunnan naiset olivat hijabeissa. Vauvan itkiessä nälkää, tuntui enemmän kuin oudolta alkaa imettämään vauvaa. Taisi kuitenkin itseä häiritä tilanne enemmän kuin muita.

Lisäyön varaaminen oli myös monivaiheista. Kun kysyimme hintaa respasta, kerrottiin lisäyön maksavan 4000 Bahtia, mikä oli useampia kymmeniä euroja enemmän kuin Suomesta varattaessa. Hotellin henkilökunta ehdotti katsomaan tarjoushintaa netistä. Agodan palvelusta löytyikin huone (toki pykälän alempitasoinen) reilulla 2000 bahdilla.

Liikenne oli Bangkokissa edelleen vilkasta ja hieman epäjärjestelmällistä, mutta jalankulku oli selvästi helpompaa kuin kymmenen vuotta sitten. Liikennevaloja oli lisätty, samoin kuin teiden yli meneviä kävelysiltoja. Rattailla ei tosin vieläkään tee mitään Bangkokissa. Ostoskeskuksissakin on yleensä lainarattaita. Taksilla matkustaminen on edelleen vähän häsläystä. Osa kuskeista on nihkeitä käyttämään mittaria ja liikenne on ruuhkaista. Tosin taksit on puoli-ilmaisia.

Seuraavaksi sitten suunta kohti Kambodzaa ja Siem Reapia.

Tallennettu kategorioihin Aasia, Diabetes, Lapset, Thaimaa | Jätä kommentti

Aurinkoa ja vettä -Niistä oli Koh Samui tehty

Ihan joka päivä ei pääse vesiputoukseen uimaan...

Ihan joka päivä ei pääse vesiputoukseen uimaan…

Viimeisen Koh Samui -päivän puuhailuja.

Viimeisen Koh Samui -päivän puuhailuja.

Chaweng Beachillä. Hiekka unelman pehmeää, mutta kohtuullisen ruuhkainen paratiisi.

Chaweng Beachillä. Hiekka unelman pehmeää, mutta kohtuullisen ruuhkainen paratiisi.

Pitkät rannat, mittari yli 30 asteen pysyvästi ja uima-allas. Lapsiperheen on rentoutumislomalta paljon muuta vaikea pyytää.

Jotain aktiviteettiä haluttiin kuitenkin. Käytiin Na Muengin vesiputouksia katsomassa. Lapsia kiinnosti myös viidakko ja sen näkeminen sujui noin kilometrin polkutaivalluksella. Vesiputouksen alatasanteelle olisi päässyt myös maasturilla. Alatasanne oli huvin hämmästyttävä paikka. Vesiputouksen altaassa sai uida ja maasturit toivat isoja ryhmiä luonnonaltaalle. Vesiputous oli alhaalla ennen sadekautta hyvin vaatimaton. Siinä sitten kylvettiin venäläisten keskellä.

Varsinainen nähtävyys oli kuitenkin ylätasanne, jonne johti viidakossa pieni, hieman vaikeakulkuinen polku. Matkaa oli kuitenkin vain reilu puoli kilometriä. Siellä vesiputous oli kaunis ja korkea. Lisäksi eurooppalaiset eivät kiireisillä saarikierroksilla ehtineet ylös asti, joten paikalla oli vain Thaimaalaisia turisteja kourallinen.

Toissapäivänä käytiin long tail-veneellä snorklaamassa. Teimme paljon työtä, jotta löysimme myös lapsille sopivan retken. Eniten vaivaa aiheutti vauvalle sopivien pelastusliivien löytäminen. Jos joku muu aikoo veneillä Thaimaassa, niin kannattaa tuoda omat liivit mukaan. Meille lopulta löytyi liivit, mutta ne olivat matkatoimiston agentin oman pojan vähän isot liivit.

Snorklaus oli retkellä kivaa. Koh Samuin vedet eivät ole kaikista kirkkaimmat, mutta riutta Koh Sametilla oli pitkä. Vene jätti snorklaajat riutan toiseen päähän ja nouti toisesta päästä. Koululaiset pysyivät hyvin hitaamman ryhmän tahdissa. Snorklauksia oli retkellä kaksi, joten molemmat vanhemmatkin pääsivät veteen. Oppaat olivat ammattitaitoisia ja esittelivät riutan kohokohtia.

Snorklauksen lomassa käytiin kauniilla saarella lounaalla, joka oli maistuvaa. Suurin osa snorklausretkistä tehdään speed boateilla. Lapsiperheelle rauhallisesti kulkeva long tail on kuitenkin mukavampi.

Retken haasteena oli koralleista saadut nirhaumat, joita yllättäen tuli vain aikuisille. Toki tiesimme, ettei korallia kannata jalalla huitoa. Yhdistettynä hyvin lähellä pintaa oleva riutta, samea vesi, jolloin pyrkii olemaan lähellä riuttaa ja koululaisten valvonta vedessä aiheutti pieniä ”herpaantumisia”.

Vauvaa koeteltiin myös retkellä. Tuikitärkeä tuhkarokkorokote otettiin juuri ennen reissuun lähtöä. Meidän tuurilla tämä tapaus kuului sitten siihen 5%:iin, joka saa rokotteesta voimakkaampia oikeita. Pikkuiselle nousi retkellä ”tuhkarokkonäpyt” ylävartaloon ja kuumettakin oli hiukan. Lapsi oli myös itkuinen ja herkkä. Täällä päin maailmaa rokkoa on kuitenkin kohtuullisen paljon ja tuhkarokko itsessään tuhoaa lapsen puolustuskyvyn, joten otettaisiin aikaistettu rokote edelleen.

Kävimme myös naapurirannalla Chawengissa, jonka hiekka oli Lamaita hienompaa. Paikka kuitenkin vetää paljon enemmän turisteja, joten näin off-Seasonillakin oli meno aika äänekästä. Tänään vuorossa oli vesiskootteriajelua hurjapäille.

Lisäksi tuli hoidettua lihaksia Thai hieronnalla hotellin hierojien hoidossa. Thaimaassa(kaan) ei kannata luulla, että kadun hierontapaikoissa tarjottaisiin hierontaa, mutta hotellin parin euron käsittely kyllä lyö suomalaisen urheiluhieronnan.

Vaikka nyt ei ole mikään high season Thaimaassa, niin saari on täynnä eurooppalaisia. Kesäkuun ihan alussa saari oli täynnä hiukan yrmyiltä tuntuvia saksalaisia, koska siellä oli koulujen loma. Saksalaisten lähdettyä viikonloppuna kotiin esimerkiksi ruokapaikkojen hinnat tippuivat lähes kolmanneksella. Tällä hetkellä lomaa viettää lähinnä pohjoismaalaiset. Ruotsalaisia onkin näkynyt jonkin verran. Hassua, miten esimerkiksi meidän hotellissa ollut nuorehko ruotsalaisporukka osuu stereotypioihin niin hyvin. Vaaleita, kauniita, mutta vähän kuin katsoisi Solsidania. Yksi daami vaihtoi bikinin yläosan kolme kertaa parin tunnin aikana rajojen välttämiseksi. Venäläisiä näimme lähinnä putouksilla. Lisäksi saarella on ystävällisiä ja puheliaita Uusi-Seelantilsisia ja Australialaisia hakemassa lämpöä talven keskelle.

Tähän saakka kaikki on mennyt hyvin. Akut on nyt ladattu uima-altaalla ja rannalla. Aamulla suuntaamme sitten kohti Bankokia ja kohta kohti temppeleitä Kambodtzassa.

Tallennettu kategorioihin Aasia, Lapset, Thaimaa | Jätä kommentti

Thaimaan ruoka yllätti monipuolisuudellaan

Puikot pysyy kädessä

Puikot pysyy kädessä

Tytöille on maistunut hyvin thairuoka, mutta pitihän se paikallinen mäkki testata.

Tytöille on maistunut hyvin thairuoka, mutta pitihän se paikallinen mäkki testata.

Ensinnäkin ruoka Thaimaassa on edelleen yhtä hyvää kuin muistin. Ruoka on heikohkosta eurosta ja isosta länkkärimäärästä huolimatta Koh Samuilla edullista suomalaisessa mittapuussa. Pääruuan saa noin neljällä eurolla. Monissa kalliimmissa paikoissa ei saa sen parempaa ruokaa, vaan ainoastaan valkoiset pöytäliinat, kankaiset lautasliinat ja tarjoilijan täyttämään lasit. Eri asia on sitten Bankok, josta löytyy oikeasti hyviä ravintoloita kaikissa hintaryhmissä. Koh Samuin Lamai Beachillä on runsas määrä ravintoloita, mutta kaikilla tuntuu olevan lähes sama ruokalista, joten annosvaihtoehdot on kohtuullisen niukat.

Aluksi ajatelimme, että ruokailut tuottavat haasteita matkalla. Lapsilla on oma makunsa ja helposti ennakkoluuloja ja me aikuiset mielellämme söisimme jotain paikallista ruokaa. Sitten on vielä allergiat, joista Aasiassa vaikeimmat on korianteri ja pähkinä. Etukäteen tuli luettua myös, kuinka Thaimaalaiset makeat kastikkeet on mahdottomia hiilarilaskettavia.

Ainakin tähän saakka kaikki pelot on osoittautuneet turhiksi. Lomakohteiden monissa Thai-paikoissa on listalla on myös lapsille maistuvaa pastaa ja pitsaa. Meidän lapset ovat kuitenkin yllättäneet positiivisesti syömällä vain paikallisia ruokia. Lautaselle ei jää kuin ehkä osa sipuleista ja sienistä. Vaikka kookoscurryt ovat yleisiä, niin myös ruokaa ilman korianteria löytyy.

Hiilarilaskut ovat sujuneet hyvin. Maistellaan kastiketta ja heitetään hihasta jotain 0-10 välistä vähän makeudesta ja määrästä riippuen. Riisi tuodaan yleensä erikseen, joten se arvioidaan deseissä. Meillä on myös pieni vaaka mukana, jota ollaan käytetty vaan aamupalan hedelmälautasen hiilarilaskuissa.

Ainoa ”haaste” ruuassa on, että annokset ovat selkeästi mitoitettu pienille thaimaalaisille. Aikuisille tahtoo jäädä nälkä, vaikka harrastaisi niin trendikästä sosiaalista syömistä lasten kanssa. (Lapsuudessa sitä kutsuttiin lasten jämien syömiseksi). Etenkin kävelypainotteisen päivän päätteeksi tarvitaan useampia alku- tai pääruokia. Jälkiruokia ollaan otettu vain kerran. Kahdeksan viikon lomalla ei diabeetikkoperhe (tai muukaan lapsiperhe) voi syödä joka päivä, kuten ”lomalla”. Toinen hyvä vaihtoehto on käyttää sevenelevenin palveluita lasten nukahdettua.

Toinen, varmasti aika vauvakohtainen haaste on 6 kuukauden ikäisen tylsistyminen ravintolahetkissä. Tää varmaan tottuu kahdeksassa viikossa? Yleensä on tyytyväinen paikallaan noin 10 minuuttia, joten tytön kanssa pitää kävellä ruokaa odotellessa ja yleensä ruoka syödään loppuun ”kahdessa vuorossa”. Sitä istumaan oppimista odotellessa.

Tallennettu kategorioihin Aasia, Diabetes, Lapset, Thaimaa | 2 kommenttia

Viisumiseikkailu

Thaimaaseen viisumin saa rajalta. Kambodtzaankin saisi, mutta maarajoilla korruptio kukoistaa, joten jos ei halua päätyä rajatarkastajien ”hihahinnoittelun” kohteeksi, niin e-viisumi on ihan fiksu valinta.

Vietnamissa voisi suomalainen olla pari viikkoa rajalta saatavalla viisumilla. Koska ajattelimme olla kuukauden, niin viisumia piti hakea etukäteen suurlähetystöstä.

Laitoimme siis passit postissa kohti Kulosaarta. Mukana viisi hakemusta ja kuvat kaikista. Osa kuvista oli liian pieniä, mutta muistelin, ettei Aasiassa olla niin justiinsa.

Kambodtzan e-viisumi haussa, ettei passintarkastajat huijaa rajalla...

Kambodtzan e-viisumi haussa, ettei passintarkastajat huijaa rajalla…

Viisumit olikin myönnetty jo päivässä. Ilmoitimme, että voimme hakea passimme viisumeineen paikanpäältä, jotta ne on helppo tarkistaa.

Kulosaari osoittautui näin Espoolaisvinkkelistä mielenkiintoiseksi kohteeksi. Koska olimme paikalla jo ennen vastaanoton aukeamista, niin ehdimme hieman tutustua naapurustoon vauvan kanssa.

Iranin suurlähettiläs autonkuljettajineen tarjosi meille viihdettä, kun hirveällä metelillä ja touhulla saivat suurlähettilään siirrettyä (isolla) autolla asunnolta suurlähetystöön (matkaa niiden välillä kivenheitto. Kävellessä näimme ja kuulimme, mitä molemmissa päissä tapahtui)

Vietnamin suurlähetystön pystyi kuvitella muistuttavan paljon Vietnamia, vaikkemme ole siellä koskaan käyneet. Sisääntullessa oli ohjeet ottaa vuoronumerolappu (sain numeron 42) ja siirtyä viereiseen tilaan odottamaan. Paikalla ei ollut ketään ja numerotaulu näytti 00.

Tunnollinen suomalainen -rooli kesti viisi minuuttia, kunnes rupesin huutelemaan ”Staff only”- ovesta käytävään. Sopiva henkilö löytyi nopeasti. Vauva sai tietenkin erikoiskohtelun.

Passien noutaminen allekirjoitettiin keltaiseen post it-lappuun, jossa oli ylhäällä 8-vuotiaan tyttäremme toinen etunimi ja sukunimemme. Lisäksi jotain tekstiä, josta ei saanut selvää.

Viisumit olivat kuitenkin, kuten piti ja nyt on kaikki virallisuudet hoidettu.

Tallennettu kategorioihin Aasia | 4 kommenttia